Historia

Sain ensimmäisen koirani, Fannin (Fin, Est, Lv, Ltu Mva, Kans Mva Fantabulous Goldfever) vuonna 1998. Näyttelyistä ja koirista kiinnostuneena sain kipinän kasvatustyöhön ja kävinkin kasvattajan peruskurssin vuonna 2001. Fannin kasvattajat; Kaarina ja Paula Valakari, kennel Fantabulous ovat olleet suurena tukena ja apuna enkä ilman heitä olisi selvinnyt kasvatustyön alkuun - kiitos heille! 

Kennelnimen Fatale sain keväällä 2001. Fanni on koko tämän kasvatustyöni tukipilari ja suuri sysäys rakkaudesta juuri tähän rotuun. Ensimmäinen pentue meille syntyi olosuhteista johtuen vasta syksyllä 2002, neljä ihanaa "hiirulaista", joista piti meille yksi narttu jäädä kasvatustyön jatkamiseksi, mutta tämä oli todella kovakohtaloinen pentue ja kaikki pennut kuolivat yksi toisensa jälkeen.

Vuonna 2003 saapui meille Ruotsista ihana, vaalea tulokas; Melli (Cobby´s Centifolia Rosa). Näiden kahden nartun kanssa on tarkoitus luoda pohja Fatalen kasvatustyöhön. Kasvatus on pienimuotoista kotikasvatusta, kaikki koiramme tulevat aina asumaan ja elämään kanssamme perheenjäseninä.

Koska Norwichien kasvattaminen on erityisen haastavaa suuren pentukuolleisuuden vuoksi, ryhdyin miettimään toista rotua norwichien rinnalle. Rodun piti olla pienikokoinen, toimelias eikä trimmattava... Pitkällisten pohdintojen, selvitysten ja tutustumisen jälkeen roduksi valikoitui lanchashire heeler. Pieni, toimelias paimenkoira, joka vaatii määrätietoisen kasvatuksen, mutta on sitäkin uskollisempi omalle ihmiselleen. Ensimmäisen heelerini sain hankittua Sari Rantaselta, kennel Rantalaukan. Rantalaukan Ebony muutti meille vuonna 2006, elämäntilanteeni muuttuessa sitä ei kuitenkaan koskaan käytetty jalostukseen. Kantanarttuni on Krista Rantaselta, kennel Coppercoat's, ihastuttava ja vinkeä englannintuontiheeleri Lissu, Dizzy Lizzy, joka muutti meille vuonna 2009. Ensimmäisen pentueen Lissu teki kennel Coppercoat'sille, mutta vuonna 2012 syntyi meillä ihka ensimmäinen heelerpentue :) !

Tässä vielä pähkinänkuoressa ajatuksiani näyttelyistä ja koiran jalostuksesta. Käyn itse maltillisesti näyttelyissä, pyrkien siihen että koirani ovat hyvässä näyttelykunnossa kulloisessakin näyttelyssä, norwichien osalta tämä asettaa omat haasteensa mm. turkin puolesta. Se mitä koiria käytän jalostuksessa, ei suinkaan ole näyttelyissä käymisestä kiinni - eihän niitä kaikkia hyviä yksilöitä aina kehässä nähdä ja asialla on toinenkin puoli: joskus käy niinkin, että näyttelyissä pärjäävät "huipputähdet" eivät periytä hyviä jälkeläisiä - niillä ei ole jalostuksellista "arvoa" ja päinvastoin; toisinaan koirat jotka eivät itse -syystä tai toisesta - ole kiintotähtiä, ovat niitä parhaita jalostuskoiria jotka periyttävät hyviä ominaisuuksia eteenpäin.

Mitä omaan kasvatustyöhöni tulee, niin jok'ikinen pentue harkitaan niin että voisin itse yhden pennun tuosta pentueesta pitää - käytännössähän se ei pidemmän päälle ole mahdollista, mutta se on ajatukseni kasvatustyöni takana. Jalostukseen käytettävä koira ei periytä vain omia piirteitään vaan myös sukunsa, näin ollen myös sukutaulut ovat tärkeässä osassa jalostusvalintoja tehtäessä. Sukutaulujen lisäksi kiinnitän huomiota myös siihen että koirat täydentävät ulkomuodollisesti toisiaan, täydellistä koiraa kun ei ole olemassa. Se tuleeko pennuista hyviä näyttelyissä pärjääjiä on aivan toinen seikka eikä edes ensisijainen tarkoitukseni. 

Pyrin kasvattamaan terveitä, rodunomaisia, hyväluonteisia ja iloisia norwichinterriereitä sekä lancashire heelereitä. Meiltä ei myydä pentua ensisijaisesti näyttelykoiraksi, vaan perheenjäseneksi jonka kanssa on mukava harrastaa, mikäli koira ja omistaja siitä pitävät. Meillä on myös lapsia, joten tulevat pennut oppivat tulemaan toimeen lastenkin kanssa.

Asumme Kirkkonummen Kylmälässä, omakotitalossa hyvien ulkoilumaastojen äärellä. Koirilla on tilaa uida, temmeltää, ihmetellä rusakoita ja peuroja sekä olla muutenkin mahdollisimman paljon vapaina.